Brännskär sijaitsee Suomen lounaisessa saaristossa, Nauvon eteläpuolella. Saareen on lyhyt venematka Nauvon Kirjaisista, joka puolestaan yhdistyy mantereeseen siltojen ja maantielauttojen kautta.

Brännskär on luonnonkaunis kallioinen saari, jonka nykyinen melko tiheä kasvillisuus koostu sekä havumetsistä että heinämaista. Saaren lajirunsaus on suuri ihmisten vuosisatojen ajan viljellyssä monimuotoisessa maisemassa.

Ihmisen historia saarella on dokumentoitu 1500-luvulta lähtien, mutta ensimmäiset tiedot asutuksesta ovat niinkin myöhäiseltä ajalta kuin 1700-luvulta. Kallioisilla saarilla, kuten Brännskärissä, viljelymahdollisuudet ovat rajoittuneet omavaraistalouteen ja elantoa on täydennetty kalastuksella ja metsästyksellä. Jopa eläintenpito on ollut hyvin rajallista niukkojen laidunmaiden ja talvirehun saannin takia. Moni kävijä yhdistää Brännskärin savukalaan, josta Östermanit olivat laajalti tunnettuja.

Brännskär är ungefär 50 hektar stor. Idag ägs öns östra del av Åbolands Skärgårdsstiftelse och Svenska småbruk och egna hem Ab. Detta område om ungefär 20 ha förvaltas av Åbolands Skärgårdsstiftelse och hyrs ut till de två familjer som bor på Brännskär året om. Den västra delen av ön är i privat ägo.

Det finns en besökshamn öppen för alla eller så kan ni hyra en av öns stugor för en skärgårdssemester. Ön är full av service som bastu, kafé, hantverksförsäljning, lunch, frukost, rökt fisk, livemusik och friluftsaktiviteter. Paddla kajak eller prova få in siktet rätt med pilbågen eller så bokar in årets sommarfest på Brännskär.  

Brännskäristä
 

Brännskär sijaitsee Suomen lounaissaaristossa, niin kutsutussa välisaaristossa. Saaren lajirunsaus on suuri ihmisten vuosisatojen ajan viljellyssä monimuotoisessa maisemassa.

Saaren kasvustoa on tutkittu dosentti Ole Eklund toimesta 1930-luvulla ja nyt uudestaan vuonna 2011 dosentti Mikael von Numersin kartoitusten yhteydessä. Eklund päätteli Brännskärin olevan lajirikas saari. Tämä koski erityisesti saaren itäistä, kulttuurivaikutteista osaa. Itäpuolella yhtyvät ihmisen sekalainen kulttuurivaikutus (laidun, viljely, niitto jne.) todennäköiseen lehtomaiseen luontoon, joka on ollut alun perin olemassa ennen saaren asuttamista. Alue on vuosien saatossa ehtinyt kasvaa umpeen, mutta kun niittyjä taas aletaan hoitaa, voivat monet vanhat lajit jälleen ilmestyä. Kissankäpälä on pieni ja harvinainen kasvi, jota ei enää löydy kuivilta niityiltä, mutta joka voisi hyötyä korkean kasvuston raivaamisesta.

Brännskärissä esiintyy eniten metsä- ja merilintuja, mutta myös muutamia avonaisilla niityillä viihtyviä lajeja. Hyvällä tuurilla voit nähdä leppälinnun tai vaikkapa lepinkäisen sille tunnusmerkillisellä kasvonaamiolla istumassa tolpan päässä.


 

Brännskärin luonto

Korkeuskäyrien perusteella voidaan päätellä, että noin 1 000 vuotta sitten kapea salmi on kulkenut pohjois-eteläsuunnassa Brännskärin halki ja erottanut itäisen niemen saaren muusta osasta. Oheisessa kuvassa on havainnollistettu Brännskärin rantaviiva sellaisena, kuin se olisi voinut olla 1 000 vuotta sitten, edellyttäen, että maankohoaminen on ollut50 cm100 vuodessa.

Ihmisen vahvasti muokkaamien alueiden ulkopuolella saari on selvästi karumpi. Metsä koostuu täällä pääosin männystä, jonka seassa kasvaa kuusta, haapaa ja hieskoivua. Metsätyypit vaihtelevat reheväkasvuisemmista metsistä mustikanvarpuineen hieman kuivempiin, jäkälävaltaisiin metsiin. Notkelmista voi paikoittain löytyä pieniä rämealueita, joissa kasvaa rahkasammalta ja tupasvillaa. Hyvällä onnella voi myös löytää lakkaa. Saaren kallioisella etelä- ja lounaispuolella metsä koostuu kauniista ikivanhoista, tuulten tuivertamista männyistä. Alueen maisemallinen arvo on suuri. Muutaman pienehkön hiekka- ja sorarannan lisäksi rannat ovat pääosin moreenia ja paljasta kalliota.

 
historia

(Ote Anders Fagerlundin käsikirjoituksesta ”Brännskär, en pärla i Skärgårdshavet”, 2011)

Kalastus on aina ollut ulkosaariston tärkein elinkeino ja vuosisatojen kuluessa pyyntikeinot ovat vaihdelleet ja kehittyneet. Kalastus avomerellä oli alkuaan vapaata, mutta saarien rantavesillä kalastus oli rajoitettua ja ainoastaan ylimuistoiseen nautintaan, eli vanhaan tapaan, vedoten oli mahdollista kalastaa tietyillä alueilla. Pieniä kalastusmökkejä rakennettiin sopivalle etäisyydelle hyvistä silakkapaikoista. Silakkaa kalastettiin sekä nuotalla että silakkaverkoilla, suomukalan pyyntiin käytettiin verkkoja ja rysäntapaisia pyydyksiä.

Talvisin vedettiin talvinuottaa jään alla. Talvella harrastettiin myös hylkeenpyyntiä, mutta hylkeet kuuluivat siihen aikaan vaikeimpiin ja vaativimpiin saaliisiin. Hylkeenpoikaset voitiin nuijia jäällä, mutta aikuiset hylkeet olivat hyvin valppaita ja livahtivat vaaran uhatessa välittömästi avannosta jään alle.

Suolaus oli tärkein menetelmä kalasaaliin pidempiaikaiseen säilytykseen. Varmaa tietoa ei ole siitä, koska silakan savustaminen alkoi Brännskärissä, mutta Brännskärin savusilakka oli usean vuosikymmenen ajan tunnettu aitona saaristolaisherkkuna koko Turunmaan alueella!

Aikaisin keväällä harrastettiin lintujen pyyntiä. Lintuverkkoja viritettiin kahden saaren väliin, ja kun muuttolinnut – alli, haahka, pilkkasiipi, telkkä ja muita sorsalintuja – lensivät paikalle, ne sotkeentuivat verkkoihin, josta niitä oli helppo poimia teurastettavaksi. Tämä pyyntimenetelmä oli hyvin käytetty ennen ampuma-aseiden yleistymistä.

Aikoinaan hyvinkin tärkeä elinkeino, ja sittemmin hävinnyt tapa, oli munienkeruu. Saarille ripustettiin satoja pönttöjä, nk. uuttuja, pesiviä merilintuja varten. Pöntöissä pesi pääosin isokoskelo ja telkkä, ja kun linnut olivat munineet, kuljettiin saarelta saarelle ja ”verotettiin” lintuja parilla kolmella munalla pönttöä kohti. Myös untuvankeruu oli tiettyinä aikoina tärkeää. Lintujen pesinnän jälkeen kerättiin talteen erityisesti haahkanpesistä poikasten pehmikkeenä käytetty untuva, joka puhdistettiin merilevästä ja muista epäpuhtauksista ja sitten myytiin.

Ulkosaariston asukkaille oli myös tärkeää kehittää omavaraisuuttaan turvatakseen maidon, voin, lihan, villan ja muiden elämän välttämättömyyksien saannin. Brännskärissä oli hyvin niukalti nautakarjalle sopivaa laidunmaata. Kesäisin lehmät ja vasikat liikkuivat vapaasti tietyillä alueilla saarella, mutta talvirehu, heinä, oli pakko hankkia muualta. Brännskärin asukkaiden oli käytävä monella heinäniityllä ja rantaniityllä niittämässä viikatteilla heinää, jota kerättiin seipäille kuivumaan, kannettiin rantaan, lastattiin proomuun ja kuljetettiin kotiin Brännskäriin.

Abraham Vilhelm Östermanin perukirjassa vuodelta 1920 mainitaan seuraavaa: ”Nautaelukoita: 1 lehmä, 2 lammasta. Kalanpyydyksiä: 20 silakkaverkkoa, 15 verkkoa, 1 naara”. Vaikka kaikkia eläimiä ja pyyntivälineitä ei ehkä mainita perukirjassa, saadaan kuitenkin käsitys siitä, kuinka pienillä resursseilla siihen aikaan on ollut pakko tulla toimeen Brännskärissä.

Vastaavat tiedot Axel Gottfrid Östermanin perukirjassa vuodelta 1947 ovat: ”Eläimiä: 2 lehmää, 3 lammasta, 4 kanaa, 1 vasikka. Veneitä ja kalanpyydyksiä: 2 moottorivenettä, 2 soutuvenettä, 26 silakkaverkkoa, 19 pikkurysää, 6 verkkoa, 1 koukkuverkko”.

 
 
asutus

Bengt Forssin kokoamassa Kustaa Vaasan maakirjaan perustuvassa julkaisussa vuodelta 1999 ”Bönder, byar och bol i Åboland 1540” sanotaan Brännskäristä seuraavaa: ”Brendsker är ängh land Liggr for 4 mck. Utbysman haffr 1 örth R aff forsc(ri)ffuin ängh Land. Thet är 1 öre”.

Brännskärin ensimmäinen tunnettu asukas, jonka voidaan myös olettaa rakentaneen saaren ensimmäisiä asuintaloja, oli siltavouti Carl Erichsson. Hän asui perheineen aikaisemmin Innamossa ja osti koko Brännskärin vuonna 1760. Kauppahinta oli kahdeksantoista hopeataaleria. Saari oli suvun omistuksessa neljän sukupolven ajan aina vuoteen 1845 saakka.

Tämän jälkeen tila ehti olla Adolf Mattssonin ja hänen perheensä omistuksessa runsaat kaksikymmentä vuotta ennen paikan myymistä reserviluotsi Abraham Vilhelm Östermanille ja hänen vaimolleen Fredrika Johansdotterille, jotka asuivat Aspön Östergrannaksen torpassa Korppoossa. He muuttivat Brännskäriin vuonna 1873 yhdessä tyttärensä Maria Fredrikan kanssa ja jatkoivat elämäänsä kalastajina ja pientilallisena perheenä. Perheeseen syntyi vielä kolme lasta, Edla Vilhelmina vuonna 1874, Viktor Vilhelm vuonna 1875 ja Axel Gottfrid vuonna 1882.

Axel Gottfrid otti Brännskärin isännyyden yhdessä puolisonsa Selinda Matildan kanssa ja perheeseen syntyi neljä lasta. Vanhin poika Uno Gottfrid rakensi veneitä jo nuorena yhdessä isänsä Axel Gottfridin kanssa, sekä kotona Bränskärissä että muilla saarilla.

Vuonna 1947 Uno Gottfrid osti Brännskärin Selinda-äidiltään ja sisaruksiltaan. Uno meni naimisiin Hästhaga, Klobbnäsistä kotoisin olevan ”nuottakuningattaren” Hildur Lovisa Söderholmin kanssa elokuussa 1948 ja he alkoivat rakentaa itselleen uutta taloa Brännskäriin. Isoäiti Selinda jäi yksin asumaan vanhaan asuinrakennukseen, jota tästedes kutsuttiin nimellä ”Fammos”. Uno ja Hildur saivat pojan Ulf Gustav vuonna 1951.

Poika Uffe ja hänen vaimonsa Heli Österman ostivat Brännskärin Unolta vuonna 1989. Kalanjalostustoimintaa kehitettiin, talon eteinen laajennettiin kotileipomoksi ja siellä leivottiin ja valmistettiin erilaisia tuotteita myyntiin. Itse pyydystettyä silakkaa jalostettiin ja savustettiin, kalastettiin turskaa 1980-luvulla ja kalaa säilöttiin eri tavoin. Lisäksi omia tuotteita myytiin toreilla ja kalamarkkinoilla. Brännskärin savusilakka oli usean vuosikymmenen ajan laajalti tunnettu koko Turunmaan alueella aitona saaristolaisherkkuna!

 

Uffen äkkinäisen poismenon jälkeen vuonna 2003 leski Heli Österman päätti jäädä Brännskäriin ja jatkaa kalastusta ja torimyyntiä. Seitsemän vuotta myöhemmin hän kuitenkin möi tilan Turunmaan Saaristosäätiölle sekä Svenska småbruk och egna hem Ab:lle. Tilaa hallinnoiva säätiö on vuokrannut paikan Lennart Söderlundille, veneenveistäjälle Dragsfjärdistä.

Brännskärin hylky

Aivan rannan ulkopuolella Storpäran kohdalla Brännskärin ja Byskärin välisellä väylällä on hylky, joka tietojen mukaan on 17 metriä pitkä ja 5 metriä leveä puinen purjealus. Kyseessä on mahdollisesti vuonna 1897 uponnut priki ”Enigheten”.

Hylyn runko ja kyljet ovat melko ehjät, mutta kansilaudoitus puuttuu tai on tuhoutunut vuosien saatossa. Keula on osittain hajonnut, mutta keulapuu on ehjä. Aluksessa on ollut mahdollisesti kolme mastoa, joista keskimmäinen – isomasto – on yhä ehjä ja pystyssä. Keula- ja perämastot ovat katkenneet noin 2–3 metrin korkeudelta kannesta.

Tietojen mukaan hylky on pystyasennossa15 metrinsyvyydessä ja30 metriärannasta. Alus lepää savisella hiekkapohjalla, mikä voi selittää sen, miksi hylky yhä makaa tukevasti pystyasennossa. Hylkyyn on tehty monta sukellusta, mm. Nauvossa asuva ÅU-reportteri Kim Lund on sukeltanut alukseen useaan otteeseen.

 
Omistajat

Turunmaan Saaristosäätiö on yhdessä Svenska småbruk och egna hem Ab:n kanssa syksyllä 2010 ostanut Nauvon eteläsaaristosta Brännskärin saaristotilan. Säätiö hallinnoi kiinteistöä. Saaristotilan ostolla säätiöllä on tarkoitus edistää ympärivuotista asumista ja toimintaa sekä estää, että sosiaalisesti ja kulttuurisesti tärkeät saaristotilat omistajavaihdoksen kautta otetaan yksityiseen vapaa-ajan käyttöön. Loppukesästä 2011 paikka vuokrattiin Lennart Söderlundille. Omistajat kehittävät paikkaa yhdessä vuokralaisen kanssa.

 

 

Turunmaan Saaristosäätiö

Säätiön tavoite on edistää elävää saaristoa painopisteenä ympäristö, asuminen ja elinkeino.

Sääntöjen mukaan Turunmaan Saaristosäätiön päämääränä on ”toimia elävän saariston hyväksi edistämällä ja tukemalla ympärivuotista asumista saaristossa sekä sinne muuttamista, toimia sen puolesta että saariston tuotantoresurssit ovat saaristolaisten käytössä sekä muilla tavoin edistää kestävää talouden, ekologian ja sosiokulttuurin kehitystä Turunmaan saaristossa.”.

Säätiö tukee taloudellisesti projekteja, tekee aloitteita projekteista ja osallistuu projekteihin, jotka käsittelevät elinkeinoa ja asumista saaristossa sekä muita hankkeita, jotka edistävät saariston kehitystä ja ympäristöä. Jotta säätiö pystyisi saavuttamaan päämääränsä, se tarvitsee tukea ja säätiö vastaanottaa mielellään lahjoja, lahjoituksia ja testamentteja. Säätiö tarjoaa tukijoilleen myös mahdollisuuden käyttää surunvalittelu- ja onnitteluadressejaan. Säätiön surunvalitteluadresseja löydät näistä paikoista. Onnitteluadresseja voit ladata ja tulostaa suoraan verkosta tästä linkistä.

Säätiön yhteystiedot löydät täältä: Säätiön yhteystiedot.

http://www.abolandsskargardsstiftelse.fi/suomeksi/alku

 

 

Småbruk och egna hem ab

Svenska småbruk och egna hem perustettiin vuonna 1908 Ruotsalaisen kansanpuolueen lähipiirin toimesta tehtävänään ”edistää ruotsinkielisen väestön juurtumisen” ja mahdollisuuksien mukaan hankkia ja myydä maata tilattomille suomenruotsalaisille maaseudulla. Aloitteentekijänä oli filosofian tohtori Edvard Blomqvist.

Yhtiö on vuosien saatossa ostanut Uudellamaalla ja Turunmaalla useita suurehkoja kiinteistöjä, joita on lohkottu muodostaen noin 2 300 pientilaa ja tonttia yhteensä 32 000 hehtaarinedestä. Svenska småbruk och egna hem omisti vuonna 2006 noin 2 500 hehtaariamaata Uudellamaalla ja harjoittaa merkittävää metsätaloutta noin 8 000 m3 vuosittaisella puutavaran hakkuulla. Yhtiö ylläpiti aikaisemmin vuonna 1915 Kirkkonummella perustetun oppilaitoksen Överby trädgårds- och lantbruksskolor, joka vuonna 1944 siirrettiin Marketanpuiston alueelle Espooseen ja myöhemmin vuonna 1978 siirtyi kuntayhtymän omistukseen. Yhtiö osti takaisin Marketanpuiston vuonna 2002 ja vuokrasi kiinteistön Ab Utbildning Sydvästille, joka jatkoi vanhan puutarhakoulun perinteitä ammatti-instituutti Yrkesinstitutet Sydvästin (puutarhurin koulutusohjelma, Axxell) sekä ammattikorkeakoulu Yrkeshögskolan Sydvästin (hortonomin koulutusohjelma, Yrkeshögskolan Novia) puitteissa. Vuonna 2011 Novian hortonomikoulutus siirtyi Överbystä Tammisaareen Raaseporissa.

Svenska småbruk och egna hem Ab:ta johti sen perustamisesta vuoteen 1937 Ruotsalaisen kansanpuolueen pitkäaikainen puheenjohtaja Eric von Rettig. Vuonna 1922 perustettiin Stiftelsen A.B. Svenska småbruk och egna hems undervisningsfond -niminen säätiö, päämääränään tukea Överbyn maatalouskoulua. Vuonna 1949 perustettiin Stiftelsen Finlandssvenska Jordfonden -niminen säätiö, jonka tehtävänä oli tukea ruotsalaisten pientilallisten kulttuurisia ja taloudellisia yhteistyöpyrkimyksiä Suomessa sekä avustaa suomenruotsalaisia maan hankinnassa. Rahastot tukevat nykyään erilaisia maatalousopetuksen hankkeita sekä myöntää edullisia ja pitkäaikaisia sukupolvenvaihdoslainoja nuorille suomenruotsalaisille maanviljelijöille. (Hj. Gustafsson, 1908–58)

Åbolands

Skärgårdsstiftelse

Anna Franzén

tel. +358 40 7305735

info@abolandskargardsstiftelse.fi

BEsökshamn

Käyntisatama

STuguthyrning

Mökkivuokramo

  • White Instagram Icon
  • White Facebook Icon
  • White TripAdvisor Icon
  • White YouTube Icon

LENN

ART

Lennart Söderlund

+358 40 7373905

TEATER

kojan

Ida Törnroos

 +358 407463085

teater.kojan@gmail.com

  • White Facebook Icon
  • White Instagram Icon